Niin saatiin taas yksi viikonloppu mentyä yli. Koirat tekee työtä käskettyä vaa on ollu huonoa onnea hrivien kanssa. Ampumapaikkoja koirat antaneet niin paljon että melkein hävetä saa. Vaan ollut epäselvyyttä tilanteessa onko emä vai naaras kyseessä. Sitte ku oltu selvillä nii tilanne ehtinyt mennä ohi. Tänään oli taas samanlainen tilanne. Naaras kävelee aivan järjettömässä risukossa, kiikarin ristikko kaulassa. Sitten nään takana liikettä ja alkaa pitkä arviointi että mikä hirvi sielä on. Naaras, uros vai vasa. Selvästi ensimmäistä naarasta pienempi mutta liian iso vasaksi. Eikä minkään näkösiä sarvia löydy. Taas tilanne eteni siihen että kiikarin läpi kattelen ja sormi liipasimella mietin, ammunko vai enkö ammu. Kiväärinä 7.62, 308win, hetken vielä mietin että ottaakohan oksiin tuo luoti. Samassa hirvi tekee täys käännöksen ja lähtee armottomaan juoskuun, koira perässä. 4,5h meni aikaa tuossa 400m matkalla haukulle lähestymiseen. Olisi pitänyt liipasta, ei minun vaan koiran vuoksi. Voi sillä ottaa päähän meikäläiset vetelehtiminen. Oli liian tyyni ilma että olisi voinut lähteä vielä yrittämään samoja hirviä. 3-4km ne juoksi toiseen tunturiin ja Nalli pitää vielä haukkua. Turhaan, hirvet lähtevät liikkelle ennenku ehdin edes 200m.

Ollaan oltu metässä jotain 5 tuntia ja ajattelin että lähdetään kulkemaan autolle päin hiljalleen. Väliltä löytyy ikävä yllätys.

Todennäköisesti ahma tai karhu lounastanu alkukesästä tai viime syksynä poron. Mutta siinä on ainakin tarkka todiste että yksikään kuollut eläin luonnossa ei ole hukkaan. Toisen kuolema on toisen pelastus.


Eikä ehditä edetä raadolta kuin pari kilometriä niin löytyi ketun raato. En tiedä mikä maisesmissa on eläny mutta se on ollut ainakin nälkäinen otus. Ei ole vielä uskaltautunut ihmisille näyttäytyä. Eppäillä soppii viime vuonna ahmaa joka joutu haukkuun. Tosin vaikea kuvitella että se olisi sellaisen rääkin jälkeen maiseemin jäänyt. Päästiin sitten kuitenkin matkaa jatkamaan ja Nalli ei ollut tyytyväinen vielä päivään vaa hyökkäsi haukkumaan yhtä hirveä. Sekin oli ottanut jo opiksi että jos koira näkkyy nii pittää ottaa jalat alle. 3km se koira paineli perässä ja heitti pois. Tällä kertaa oli isännässä vikaa, kun ei uskaltanu ottaa riskiä ampumisen suhteen. Mutta pienempi vahinko jos jättää ampumatta. Ois ollu ikävä selitellä jos oisikin ollut emä.

Lauantaina sitte olimme taas metässä ja päästiin Vitiä tuolloin juoksuttamaan. Eipä me ehitty kuin 45min kävellä nii meillä piti lähteä raanakko hirveä ehtimään maisemista. Oli kuulemma 2 kertaa ammuttu. Toista tuntia nuohottiin ympäristöä eikä hirveä löytynyt. Koirakin oli jo sekasin hirven jäljistä. Edes veri jälkeä ei löytynyt. Mietin että onko nyt oikeasti niin että on koirassa vikaa vai onko ohi ammuttu. Päätin olla aiheesta hiljaa ja ottaa maineeksi sen että koirassa vikaa. Eipä pojat saanu tehtyä kuin seuraavan ajon niin taas oli hirvi raanakossa. Sitte ajattelin että nyt on aika kahtoa miten oli, oliko se ohi laukaus vai koirassa vika.

Vein koiran verijäljelle ja sitä oli reilusti. Pari huonoa osumaa sai hirven juoksemaan kuin hullun. Viti pääsin omaa elementtiinsä aivan täysin ja löysäsin. 20min niin se oli jo varmassa haukussa. Seuran johtajan kanssa päästiin haukulle. Oli se kunnon ryteikön valinnu. Tervettä hirveä ei olisi mitenkään voinut lähestyä siinä maastossa. Joka askeleella melkein rasahti. Mutta haukussa se kuitenkin pysyi ja saatiin hirvi kaadettua.

Kaadon jälkeen otin edellisen ampujan kanssa esille että oliko se sinulla ohilaukaus vai koirassa vikaa. Sunnuntaina oli luodin osuma löytynyt puusta ja saatiin koiraltakin maine puhtaaksi. Ei se tuhraan hukassa ollut.  Itte en tällekkään viikonlopulle saanut vielä kaatoa mutta odotellaan taas ensi viikonloppuun. Toivottavasti saataisiin nallillekkin kaato tälle syksylle.

 

Noniin ois taas aika kirjottaa tännekki jotain. Kesälomat alkoi ja mehtää päästy. On ollu viimesen päälle tapahtuma rikas viikonloppu. Lauantaina oltais saatu naaras nurin mutta se kaatui minun informaatio virheeseen. Menin sanomaa että siellä on vasa mutta eipä ollukkaan. Koira (Nalli) kahtoo pöljänä että helevettiäkö minä tässä haukun ku et ammu. Siinä 8km lenkki tehtiin ja löydettii alkukesästä tapettu poron raato. Kallo, selkäranka ja jalat oli hyvinki yhessä kasassa ettei ainakaa sudet ole ollu asialla. Joko karhu tai ahma käyny alkukesästä lounastamassa hirvaan. (28.9.2013)

(VOSTOTCHNO-SIBIRSKAIA LAIKA, Nalli)

 

           













 (Nalli, venäjältä kotoisin oleva itäsiperian laika. Ihmisille se on lempä ja leikkisä mutta muille elukoille täysin susi. Nii hullu toisinaa että vakuutus piti ottaa. Mutta itälaikojen keskeinen hierarkia on hyvinkin lempeä.)

 (29.9.2013)Tänään sitten Viti asialle. Heti aamusta löyty pellolta emä vasan kanssa syömässä. Minä jäin pellon yläreunaa passii ja isäntä lähti kiertämää. Matkaa oli jokusen 400m nii ei uskaltanu lähtä ampumaa. Mutta olihan se mukava katella ku koira ja emä tappelee keskenää. Siinä sinne tuuli pyörähti hitusen liikaa ja emä sai pienen vainun. Nii se emä ja vasa paineli mehtää koira perässä. Mie lähin kiertämää kohti soukkelosuota tuulen alapuolelta. Kyllähä sitä oli kuin kynsille lyöty kun ei haukkua kuulu eikä kenttää puhelimessa että missä mennää. Pääsin pienelle harjanteella ja sain pientä kuulo vihiä missä se haukku on menossa. Isäntä oli hyvässä passissa 30m päässä hirvistä vaa ei saanu kunnollista ampuma paikkaa. Minä onneton ku olin siinä suon reunassa ja pääsin lopulta tähtäilemää. Nii hyvin piti emä vasaa suojassa ettei uskaltanu mennä ampumaa. Huonolla tuurilla käy emää ja sitte sitä kusessa ollaa. Niinkuin jeesus pääsiäisenä.  Emä ja vasa kaikkos ja lähti menemää pohjoista kohti ettei enää ehitty siihe mukkaa. Koira meni perässä 2.5km ja tuli takasi ottamaa miehee yhteyttä. Käytii Viti vaihtamassa Nalliin. Niin lähetii samoille jäljille kattomaa joko se sama vasaniekka löytys. Ilmeisesti porot pöläytti liikenteesee kun meni vain puolikilometriä. Lähettii siitä Soukkeloharjua kohti kiertämää ronivaaraa. Nalli otti siitä jonku haukkuun ja lähti kilometrin verran mukkaan. Samassa mulla soi puhelin ja serkku soittaa. Ehin sanomaa ettei nyt jouva, puhelimen sain taskuun ja päätä nostaessa näin ku 10-15 piikkinen sonni seisoo nokan eessä. Eihä sitä semmosta ollu lupa ampua ja naaras tuli perässä. Otettii isännän kanssa 10m etäisyyttä toisii ja odotettii joko sieltä ois vasa tullu, vaa ei näkyny. Jatkettii samalla suunnitelmalla ja kahvia juodessa Nalli nappasi uuden haukun. Vaa nii lähellä rajaa ettei tuu oikein mitää siitä hommasta. Varovasti yritettii myötätuulesta kaijottaa omalle puolen hirvet vaa tuloksetta. Koira paineli taas hirvien perässä ja takasi tullessa ihmetteli että mikä tässä nyt on kun ei hirvet kelepaa. Turhautu nii että alko jaloissa ja heinokossa pyörimää. Oltii lähössä pois ja 500m ennen autoa otti uudestaan haukun. Siinä samassa tulee puhelu seuran johtajalta että Vasa ammuttu raanaan. (haavoitettu)  Siinä hetki kateltii ja odoteltii joko se haukku asettus, vaa oltii semmosella lepikössä ettei äänettä päästy pois. Isäntä jatko haukulle ja minä lähin autolle. Isäntä oli joutunu saman tunturi lenkin kiertämää hirven ja kanssa. Minä puolestaa lähin raanakolle Vitin kanssa. Pääsin lopulta veresjäjelle ja siellä olikin pojilla nuotiot pystyssä. Sanovat että joen yli menneen hirvet. Vitin kanssa mentiin joen yli ja löydettii heti veres jälki. Kuonoa nosteli nii pystyy että nyt on se vasa lähellä vaa ei löytyny. Seuran johtaja jo mietti että tais olla siinä se hirvi. Totesin että älähä hätäile. Tutkaa ei koiralle ollu vaa löysäsin irti ja pikkusen potkasin perseelle että mene hae. 50-100m oli vasa makuullaan ja sen jälkeen ei näkynyt kuin valkoinen luoti joka vilisi sielä metässä. Ei siinä ehtiny ees tajuta ku koira ja vasa katosi maisemista. Poijat oli nähny että hirvi paineli petäjävaaran tienyli koira perässä. En minä ehtiny ku autolle tulla nii sielä oli ollu miehet passissa. Sinne ne oli vasan ampuneet koiran haukkuun. Tosin eivät uskaltaneet mennä raadolle kun Viti oli pitäny omaa showta kuolleen vasan kanssa. Piti mulla tulla hakemaa koira pois ennenku uskalsivat koskea. Saatiin tämä päätökseen ja soittelin isännälle mikä sielä on tilanne. Kummatki aivan rikkipoikki kiertämeet 10 neliökilometrin sisällä ristiin rastiin yhen sarvipään kanssa. Olivat kuulemma toisen kerran yrittäneet kotia nii oli toisen sarvipään saanu haukkuun jokivarresta. Vaa kyllähä se koira turhautuu ku ei ammuta. Vaa sääntö kun on nyt että 3 piikkiä puolella isompaa ei ammuta vasta kun lokakuun lopulla. Saatiin kuitenkin yks kaato koirille. Tilanne rikas päivä.


 VOSTOTCHNO-SIBIRSKAIA LAIKA, Viti

Viti, iso ja oikein rauhallinen itäsiperian laika. Myös venäläistä alkuperää. Viimeseen asti rauhallinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Työskentelee hirvien kassa rauhallisesti mutta luja äänisesti. Hirvet ei paljoa säiky kun se kiertää hirvien luona ympyrää. Iso koko pelottaa kokeneempaakin mehtämiestä ellei isäntä ole paikalla. Tuon koiran seurassa lapset on enempi kuin turvassa.

Muistin virkistämistä

Nonii taas meinaa välillä unohtua tänne kirjoittelu. Sitä on nii onneton pitämää jostai kiinni. Ihmekyllä vielä kuitenki parisuhteessa oon. Enää on muuten 20 päivää kesälomiin. Sain pari päivää kinuttua vapaaksi niinkuin tossa aikasemmin uhosin. Tossa keväällä kun julkaistiin meille kesälomalistat niin siinä oli isompi porukka ihmettelemässä. Että kuka saatanan pöljä ottaa noin myhöää kesälomat, kohteliaasti siinä takana ilmotin niille että minähän se.  Pitäis muuten varmaa kohtapuoli lentoliputkin ostella jos meinaa kohtuu hinnalla saada...

Kävin tossa kans kaupoissa kahtelemassa niitä action kameroita noihi mehtä hommiin. Tosin suunnittelu vaiheelle se vieläkin jäi. Myyjää perinteisesti vaa vitutti ku potkin niitä kaupan lasivitriinejä mielenkiintosen näkösenä, ostamatta mitään. Enskerralla lähtee varmaa suoraa pitämää ruokatunnin ku meen pyörimää sinne seuraavan kerran.

Soittelin kotia ja kyselin vaihteeksi nii oli näädän haukkunu puuhun. Meillä tuo rakki semmone kaiken viljan koira näköjää. Sitä päivää ootellessa ku pitäs hirviä haukkua nii tää yks jahtaa jotai vitun oravaa. No ei oo onneks koskaan käyny vielä silleen.  Eipä tässä oo mittää sen isompia vielä sattunu. Koha nyt muistin virkistämiseksi tänne kirjottelen.

Nyt sitten keskityn olennaiseen eli kaljan juontiin.

Kausi avattu

Niinkuin moni tietää että tälle syksylle on metsästyskausi avattu ihan virallisesti. Itte en vielä pääse lystiin mukaan. Riistan sivuilla kävin urkkimassa mitä tuola Kuusamon suunnilla on tapahtunu. Kaks onnekasta onnistunu karhun kaatamaan. Oikein mukavasti vielä perjantaille, veikkaan että on muija ja lapset jääny kotia tännää. 

On mahtanu olla kavereilla hysteerinen hetki ensimmäisen laukauksen jälkeen. Varsinkin jos elukka vielä lähti rytinällä liikkeelle. Jokkainen koiramies tietää että siinä vaiheessa parintunnin telinevoimistelu vaihtuu 100m aitajuoksuksi. Viimeistään sillon jos sattuu kohti tulemaan.  Noissa tilanteissa kieltämättä miehen (tai miksei naisenkin) hermo punnitaan. Niissä fiiliksissä jos malttaa olla täysin hiljaa ja seurata tilannetta liikkumatta on hatun noston arvonen. Löytyy varmasti tuhansia tarinoita siitä ku ei oo malttanu olla hilijaa/liikkumatta niin hommat kussu kuin jeesuksen pääsiäinen. 

Joskus kyllä mietityttää että mikä siinä on kun ei karhu satu kohilleen vaikka oisit 2 vuorokautta liikkumatta mihinkää. Kotia tullessa luet iltalehen sivuilta kuinka joku onnekas lenkkeiliä paskat housuissa juossu johonki liiteriin piiloon. Mutta mitäpä tuota itkemään. Metsästäjille tuttu sanontahan on: "Metästä ei haeta, sieltä annetaan".

Soittelin tossa kotiakki ja kyselin että onko ollu minkäänlaisia havaintoja lähiseuduilla. Oli kuulemma ollu aavemaisen hiljaista. Ei lintuja eikä mittää. Sorsastajiakaa ei ollu näkyny. Mutta toisaalta nyt on sen verta lämpimät ilmat että ihmekkö tuo. 

Koirat oli puoli tuntia iha onnessaa hakeneet mutta sitte viimeset 2 tuntia olivat juossu järvenrantoja pitkin ja katellu siihe mallii että lähetää kotia tai tuu ite juokse. 

Tuli tossa vanha legenda juttu mieleen jostain päin Suomea. Porukka ollu karhun perässä ja joku oli vielä onnistunut raanakkoon ampumaan (suomeksi haavoittamaan). Jätkät oli lyöny yhen Hiacen täyteen miehiä ja ripotelleet pitkin mehtätietä miehet passii. Nehä oli ollu nii innoissaa että yks mestari oli unohtanu kiväärinsä autoon. Oli kuulemma Hiacen takavalot vaa menny mutkan taakse kun muisti mitä unohtu. Tuuria ollu ettei sattunu kohille. Ei muuten mutta haaskalla pyytäminenhä on laitonta.

Eipä taija olla tämän enempää tapahtumia tältä viikolta. Lupaan lisätä kuvamateriaalia tänne ku pääsen ittekki tunturiin.

Tästä vähä fiilistelyä tulevalle syksylle.

http://www.youtube.com/watch?v=1WtLFTCMvk8

Kesä kääntyy kohta syksyksi 

Kesä kääntyy kohta syksyksi ja mulle se tietää kesälomaa. Tämmösenä mehtäläisenä kaikki kesälomat pittää laittaa syksylle että pääsee oikeesti nautiskelee siitä "kesä"lomasta. Mulla jos on kesäloma kesällä nii se ei taija olla mittää muutaku pelekkää tissuttelua ja tiukkaa tinaamista. Muutenki kesällä harrastaminen jää vähälle kun on jatkuasti nii kuuma. Makaan rannalla liikkumatta mihinkää kuin kuollut koira aavikolla. 

Sitten takasi sisälle mököttämää. Saan ton kesän kuulostamaan masentavalta mutta onhan se ku töissä on koko kesän. Seksiki on iha perseestä. 

Syksy on mukavaa aikaa kun tarvittaessa pääsee kuumutta pakoon. Kylmyyttäkin vaatetta lisäämällä. Mutta kesä kun on jatkuasti kuuma etkä pääse mihinkää muualle sitä pakoon kuin kaupan lihatiskillä tai vedessä. Senkin jälkeen iho näyttää siltä että ensviikolla jäädää eläkkeelle. Vielä olisi kuitenki kuus viikkoa kesälomien alkuun. Kun vaa malttaisi olla laskematta niitä päiviä nii se aika vois kuluakkin. 

Mutta niin, tarkoituksena ois ainakin tää syksy yrittää aktiivisesti bloggailla tänne lähinnä tosta metästyksestä ja kaikesta siitä mitä sen ympärillä tapahtuu. Saa nähä kuinka sitä muistaa täällä juosta mutta yritetään nyt kuitenkin. Huomenna sitte pitäs mennä vinkuu esimiehelle että jos sitä sais lähteä paripäivää aikasemmi lomailee jos tekis sisään päiviä. Todennäkösesti sanoo vaa että pyörippä poika kotia itkemää. 

Yleensä en leuhota kesälomilla enkä millää muullakaan aikakaan kovin pahasti. Mutta onneksi saan vielä tunkea suolaa haavoihin niille jotka on jo kesäloman pitäneet. Hunajaa kusten juoksivat töistä lomille ku meikä jäi puremaa pölyä. Nyt onkin sitte hyvä leuhottaa tää 4-5 viikkoa pelekillä lomilla. Jos siihe vielä talvilomat paukasis perrää. Mutta joo, mie yritän muistaa jauhaa tänne jotai tarpeetonta ja tarpeellista. 

Yritän välttää etten kirjota joka kerta jottai 15 sivun mittasta vitutussessiota.